keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kuinka pitkä aika on ikuisuus?

Tässäpä tämmöinen filosofinen kysymys, joka on pohdituttanut niin pieniä ihmisiä kuin suuria filosofejakin kautta aikojen. Ja nyt sitten yksi tavallinen perusinsinööri menee ja määrittelee ikuisuuden, ainakin omalta kohdaltaan.

Mikä teidän mielestänne on ikuisuusprojekti? Onko se kuukauden tai kaksi ispiraatiota odotellut käsityö vai vuosikausia unohtuneena valmistumistaan odotellut neule- tai virkkuutyö? Tässäpä Teille arvon lukijat koko komeudessaan todellinen ikuisuusprojektini, joka kertoo samalla virkkaushistoriastani ja jotain todella oleellista minusta.



Elettiinpä vielä viime vuosituhatta ja en ollut koskaan ennen virkannut koulun käsityötunnilla tehtyä epäonnistunutta patalapuntekelettä kummempaa ja ajattelin sitten opetella tuon virkkauksen jalon taidon. Ensin tein ihan pienen liinan lipaston päälle. Sitten tein vähän isomman pitsiliinan. Näistä suoriuduttani suuruudenhulluuksissani ajattelin aloittaa sitten 'vähän' isomman projektin ja hankin langat sängynpeitteeseen. Sitä teinkin sitten pitkään ja hartaasti... liki 20 vuotta! Peiton virkkasin melkein samantein valmiiksi, mutta ehti syntyä esikoinen, ehti syntyä myös kuopus, mutta tähän päivään mennessä peite ei ole kuitenkaan valmistunut. Langanpäät nimittäin ovat olleet päättelemättä sen 20 vuotta ja täkintekele on kulkenut mukanamme Espoosta Kirkkonummelle, sieltä Düsseldorfiin, takaisin Suomeen ja pääkaupunkiseudulle, josta sitten Kokkolan kautta tänne Oulun eteläiseen seutukuntaan, jossa nykyisin asustelemme. Tämä työ on siis seurannut mukana ja aina vain keskeneräisenä maailmanvalloitusmatkallamme, aina näihin päiviin saakka.

Nyt vihdoin viimein, ne onnettomat langanpäät on päätelty ja peite päätyi lopulta omaan puuhasteluhuoneeseeni.


Peitto on virkattu merseroidusta puuvillasta, en muista langan nimeä saati valmistajaa. Koukkukokoakaan en muista, mutta veikkaisin että koukku on ollut kokoa 1.25, koska semmoinen kokoelmastani löytyy. Peiton strategiset mitat ovat 190cm x 230cm ja painoa tällä on 1570g.




En muista mistä ohjeen olen napannut. Ohjetta en omista kätköistäni etsiskelystä huolimatta ole löytänyt. Kuvio on kauniin herkkää, tässä vähän yksityiskohtaa, jos joku osaisi vaikka vinkin antaa.




Nuo tyynyt ovat muuten Hardanger-kirjontaa ja olen ne omin kätösin tehnyt. Tuon taidon minulle opetti äitini 2000-luvun alussa.



Joskus projektit tuppaavat venymään vähän pitkiksi, joskus tuntuu että jopa ikuisuuteen. Palataanpa sitten otsikon kysymykseen eli kuinka pitkä aika on ikuisuus. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se on 20 vuotta!


18 kommenttia:

  1. Itsekin opettelin virkkauksen jalon taidon vasta n. 6 vuotta sitten. Mitä nyt koulussa oli sitä "pakko"virkkausta. :D
    Mutta hienon peitteen sait aikaan, vaikka vähän venähtikin.

    VastaaPoista
  2. Voisiko tuo malli olla jostain Mary Oljen peittokirjasta ? Minäkin virkkasin aikoinaan peiton yhdellä hänen mallillaan. Sain sen silloin valmiiksi reilussa vuodessa.

    Pirjok

    VastaaPoista
  3. Vanhalta tutulta näyttää. Itse virkkasin parisängynpeitteen mieheni armeijavuoden aikana. Ikuisuus on siis vuodesta kahteenkymmeneen tai jotain muuta.

    VastaaPoista
  4. Eiköhän tuota jo voi hyvin pitää ikuisuustyönä.
    Aivan ihana, herkkä peitto on ja onnittelut paikoillaan!

    VastaaPoista
  5. Ihana peitto! Onnea vaan loistavasta lopputyöstä. saat kyllä olla ylpeä ja onnellinen. oletko katsonut onko tuo Mary Oljen kirjoissa? Niissä on tuonkaltaisia ja äitini perintönä minulla on se kirja. Voin vilkaista, malli kun näyttää silmääni tutulta.

    VastaaPoista
  6. Kaunis peitto. Kyllä kannatti kuljettaa mukana maailmaa valloittamassa. Olisiko ikuisuudella ja inspiraatiolla jotain yhteistä? Sillä joskus sen inspiraation löytäminen kestää ikuisuuden ;)

    VastaaPoista
  7. Kaunis peitto! Kannatti kiikutella mukana joka paikassa. Onhan se 20 vuotta jo aikamoinen ikuisuus:) Hienoa että se valmistui!

    VastaaPoista
  8. Kyllä peittosi minunkin ikuisuusprojekti-kriteerit täyttää :) Mutta mahdottoman hieno peitto on ja huhhuh mikä työ siinä on ollutkaan! Nuo tyynyt on kauniita, itse en ole hardangerilla tehnyt kuin joskus vuosia sitten pikkujuttuja.

    VastaaPoista
  9. Aivan käsittämättömän upea!

    Mulla oli yksi neuletakinpoikanen kesken reilun vuoden ja sitten kyllästyin katsomaan sitä ja purin. Ko. malli on kyllä sellainen, jonka edelleen haluan tehdä ja ties vaikka joskus kokeileen taas eri langasta. Eli mulle tällä hetkellä ikuisuusprojekti taitaa olla yli vuoden ikäinen :).

    VastaaPoista
  10. hieno peitto. itse aloitin joskus teini-ikäisenä tekemään kalalangasta päiväpeittoa (se oli sitä aikaa ehkä 70-luvulla kun se oli muodikasta). ei ole muuten valmis vieläkään, se on kellarissa keskeneräisenä eikä tule varmaan koskaan valmiiksi. kalalanka on aivan hirveä lanka, ainakin se minulla oleva on kovaa ja rikkoo ihon. mun mielestä ikuisuusprojekti valmistuu joskus :)

    VastaaPoista
  11. Ihana, ja kyllä tuo olikin valmistumisen arvoinen. Harva peitto on nähnyt maailmaa kuin tämä kaunis yksilö.

    Ehkä minäkin määrittelen joskus oman ikuisuuteni määreen, joitakin töitä saattaa olla viimevuosituhanneltakin tuolla odottamassa keskeneräisenä.

    VastaaPoista
  12. Kaunis ja arvokas peitto! Selasin kaksi Mary Oljen kirjaa, mutta niissä ei ollut tuota ohjetta. Itse tein kalastajanlangasta peiton, aloitin vuonna -65 työmatkoilla. Se ei ollut varsinainen ikuisuustyö, koska laitoin sille takarajan 30 vuotta ja tiukille meni.

    VastaaPoista
  13. Tsiisus mikä projekti! Upea kuin mikä. Ja vielä noin pienellä koukulla...

    VastaaPoista
  14. Todella upea peitto! Ja onpahan ainakin maailmaa nähnyt ;D

    VastaaPoista
  15. Oma ennätykseni ikuisuusprojektien saralla täyttä syksyllä 13 v, joten pistit paljon paremmaksi!

    VastaaPoista