sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uusi vuosi ja uudet tuulet


Rakkaat lukijani, siviilielämän epämiellyttävien käänteiden myötä on blogini ollut pitkähköllä tauolla. Pahoittelen, että en ole päivitellyt blogiani, mutta mitään ihmeenpää en ole valmiiksi saanut, mitä nyt parit nutut ja pöksyt vastasyntyneiden teholle sekä sukat. En ole vaan jaksanut, kyennyt enkä voinut, sillä suru menee tunnetusti puseroon.

Tämä blogi päättyy tähän sillä Ihalaiskaa ei enää ole. Kävi nimittäin niin, että pahaa aavistamatta ja ilman ennakkovaroitusta sain kuulla olevani kyllästyttävän tylsä ihminen vailla mitään positiivisia ominaisuuksia ja se oli sitten siinä. Tämä sitten keikauttikin koko elämäni nurinniskoin.

Minä reppana nimittäin luulin nämä reilut pari vuosikymmentä, että mieheni rakkaus oli aitoa, mutta yksi kaunis päivä se rakkaus vain loppui, jos sitä nyt koskaan oli ollutkaan. Koko meidän yhteinen elämä muuttui hänelle täysin merkityksettömäksi ja minut heitettiin pois kuin märkä rätti. Missään vaiheessa minulta ei tietenkään kysytty mitään, vaan mentiin hänen luomallaan sanelupolitiikalla. Talo myytiin, mökki, autot ja koko muu omaisuus jaettiin ja koko ajan oli kauhea kiire. Minua vietiin tässä prosessissa kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Siinä vaiheessa tuon manipulaation mestarin päähän ei sopineet muuta kuin hänen omat ylimieliset ajatuksensa. Ajatuksen juoksu oli niin nopeaa ja pyöritys valtavaa, etten yksinkertaisesti pysynyt koko aikaa perässä. Noin yksinkertaista se siis on, heitetään pois koko 20 vuotinen avioliitto ja samalla koko entinen elämä.

Se tunnekylmyys hänessä oli pelottavaa, ei tietoakaan toisen ihmisen kunnioittamisesta, inhimillisyydestä saati empatiasta. Minut siis vasten tahtoani vaan deletoitiin pois hänen elämästään. Tämän koettuani kaikki mihin elämässäni uskoin, on pyyhitty pois. En olisi ikinä uskonut, että kukaan voi toimia niin itsekkäästi ja julmasti, ei ainakaan se kaikkein läheisin ja rakkain ihminen, mutta kyllä näköjään voi.

Se on muuten voimaton tunne, kun näkee kaiken hajoavan, eikä itse mahda asialle yhtään mitään, mistään ei voi neuvotella eikä mitään ole tehtävissä. Eniten vaivaa se, että meidän avioliitolle ei ainakaan minun kannaltani saatu minkäänlaistä järkeeni käyvää päätöstä. Minä kun vain olin hankaloittamassa hänen elämäänsä, pois siis jouti akka, myöhemmin myös lapset ja koirakin. En ole tänä päivänäkään saanut asialle kyllästymistä kummempaa selitystä, joka varmaan onkin riittävän hyvä syy vetää matto jalkojeni alta. 

Avioeroa miettiessä olen tullut siihen tulokseen, että eroni muistutaa enemmän kuolemaa kuin normaalia eroa. Eron syyn tulisi olla selvä kummallekin osapuolelle, se kun ei mielestäni ole reilua häipyä yhtäkkiä ja selittelemättä. Ensireaktioni avioeroon oli shokki, sitten tuli pari viikkoa kestänyt epäusko jota seurasi kuukauden kestänyt pohjaton suru. Sieltä kun nousin niin seuraava tunne oli valtava pettymys. Pettymystä seurasi järjetön viha ja tätä vuoristorataa olen mennyt, mutta lopulta olen alkanut hyväksyä tapahtuneen, vaikka en sitä ymmärräkään, enkä varmaan tule koskaan ymmärtämäänkään. Olen kuitenkin päättänyt jättää omat tunteeni hänen suhteensa taka-alalle ja päätin aloittaa ajattelemaan järjellä, siihen kun olen voinut aina luottaa. Olen myös päättänyt, että toista kertaa näin ei pääse enää käymään, sillä se saattaisi avata tällä hetkellä jo hieman parantuneet haavani uudestaan. Ajattelen, että itseään täytyy sen verran kunnioittaa, että ymmärtää toisen olevan omassa kuvitellussa maailmassaan kykenemätön parempaan, joten voin antaa hänelle anteeksi. Vaikka vieläkin kipuilen asian kanssa, niin järki on jo saanut hieman suuremman otteen ja olen päässyt jonkinlaiseen normaaliin elämänrytmiin kiinni, mutta aikaa tämä on ottanut kohta puoli vuotta ja vieläkään ei valmista ole, valitettavasti.

Pahoittelen myös ajoittain asiakkailleni aiheuttamaani mielipahaa tai nuivaa käytöstäni, sillä tämä myllerrys on vienyt kaiken aikani, voimani ja energiani, jopa yöuneni pitkäksi aikaa. Harvassa syksyllä olivat ne päivät, jolloin iloiten olen voinut töitä tehdä ja olipa joukossa sellaisiakin päiviä, jolloin piti käydä varaston puolella itkut tirauttamassa.

Tämän enempää en aio tätä asiaa ruotia ja tämä blogi päättyy tähän! Kiitokset kaikille lukijoilleni! Jatkan toki bloginpitämistä joten tervetuloa uuden Keep It Simple blogini pariin niin uudet kuin vanhatkin lukijani!

(edit. Päivitin uuden bloginin kommentointimahdollisutta)

22 kommenttia:

  1. Lohdutushali sinulle! Jotain haluaisin sanoa, mutta sanaton olen. Mieleeni tulee vain lupaus "kun yksi ovi sulkeutuu, on tuhat avoinna". :)

    VastaaPoista
  2. So eine Riesensauerei!! Das kann doch wohl nicht wahr sein!! Im Nachhinein ist es bestimmt besser so, wenn schon ein Ende, dann lieber ein Ende mit Schrecken als Schrecken ohne Ende!
    Olet ollut ajatukseni viimet päivät- ihan tosi ja olin lähellä kysyä minne sä oot joutunnut kun ei tullut päivityksiä. Mutta en vain uskallut olla utelias. Olen illoinen että jatkat silti blogamista ja tulen tietenkin moikkamaan uuteen blogiin ♥.

    VastaaPoista
  3. Sinun uudessa blogissa pitää näköjään luoda google+ profiili enne voi kommentoida, vai???.... en halua tehdä sitä, onko muita kommentointimahdollisuksia??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän saada tuon google+ ominaisuuden pois päältä, en vaan ole vielä hoksannut että, miten ;)

      Poista
    2. Nyt toimii, uudelleen klikkaat linkkiä ja pääset uudelleen perustettuun blogiin, anteeksi vaivannäkö, mutta tämmöistä se joskun tekniikan kanssa on

      Poista
    3. Moikka!! Nyt se toimii ja kiitos. Tuo teknikka on ihan "pölijä".

      Poista
  4. Juuri toissapäivänä mietin, etteä sinun blogisi ei ole päivittynyt pitkiin aikoihin. En olisi kyllä uskonut, että taustalla on noin kurja juttu! Onneksi et kuitenkaan kokonaan lopeta bloggaamista.

    VastaaPoista
  5. Onnea sinulle uudessa itsenäisemmässä elossa. Itse olen eronnut kahdesti ja tunnen nykyään olevani voittaja. Kunhan olet läpikäynyt kaikki eron tuomat tunteet, huomaat kuinka paljon helpompaa itsenäinen elämä on.

    VastaaPoista
  6. Pää pystyyn ja tuulta päin! kiva kun laitoit linkin uuteen blogiisi, mihin en tosin voinut kommentoida, mutta sehän ei seuraamista estä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se kommentointi jossain vaiheessa vielä onnistu, siellä on joku asetus pielessä, selvitän asiaa ;)

      Poista
  7. Kyynelsilmin luin tämän tarinan. Ihalaiskaa ei siis enää ole - mutta Eija on ja elämä jatkuu. Woimahalauksia lähettää kaima.

    ps. tavataan uudessa blogissa :)

    VastaaPoista
  8. Todella raju on tuo teidän eronne ollut mutta hyvin olet selvitytynyt ja aivan varmasti tulevaisuus tuo elämääsi paljon uusia ja mukavia asioita. Voimia Eija. <3

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä vaikeaan elämäntilanteeseen! Toivottavasti aurinko alkaa taas jonain päivänä paistaa ja voit helpotuksesta huokaisten todeta, että hyvä kun moinen kelvoton rutjake otti ja lähti. :-)

    VastaaPoista
  10. Eija, Kokeilepa, auttaisko asiaa, jos menet kohtaan
    Asetukset ja sieltä
    Tekstit ja kommentit ja sieltä
    Ketkä voivat kommentoida?

    Neuvoo tämä paraskin nörtti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei auttanu valitettavasti sekään. Jostain syystä tuo google+ ominaisuus sulki pois tuon mahdollisuuden kokonaan ja blogi piti perustaa uudelleen. Eli kaikki ne jotka ovat lukijaksi ilmoittautuneet ja kommentoineet tuohon uuteen blogiin, niin uudestaan linkin kautta blogiin... pääasia että kommentointi toimii, vihdoinkin!

      Poista
  11. Sydäntä riipivää luettavaa. Vielä siipesi kantavat ja entistäkin vahvemmin - usko pois!
    Kaiken kokemasi jälkeen kuitenkin kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!

    VastaaPoista
  12. Voimia sinulle<3
    Olet jo hyvällä matkalla uuteen vaiheeseen elämässäsi ja tulet olemaan entistä vahvempi. Siirryn lukemaan uutta blogiasi. Halauksia!

    VastaaPoista
  13. Voi Antti minkä teki,että ilikiääkin.Tsemppiä tulevaisuuteen!

    VastaaPoista
  14. Voi jösses sentään, onpas ollut hurja syksy. Noh, eteenpäin vain ja uuteen blogiin.

    VastaaPoista