Musta pitsigootti ...

... on tietenkin huivi! Tämä on tehty pehmoisesta Dropsin Baby Alpaca Silk langasta ja on aitoon goottityyliin tietenkin musta. Huivi kuuluu sarjaan KyJy#3 ja HHV39

Malli:Pitsigootti
Lanka: Drops Baby Alpaca Silk
Menekki: 87g
Puikot: 5,0 mm Knit Pro pyöröt

Pingotus ei taaskaan mennyt ihan tuubiin, mutta kyllä vielä joskus onnistun. Se on varmaan se uusi pingotusalusta, sillä minussahan syy ei voi olla... Ja kaikenlisäksi  huivi on haasteellinen kuvattava niin malliltaan kuin väriltäänkin. Äsh... se on taas kerran maanantai, tässäpä kaikki tällä kertaa, hyvää alkavaa viikkoa, kuitenkin!

 

KyJyilyä ja huivittelua eli uusi Revontuli

Valmistuipa uusi Revontuli-huivi! Tämä on viides tekemäni Revontuli-huivini ja se on minusta ihana!

Malli: Revontuli
Lanka: Karen Noe Japonica Rainbow, 30% silkkiä, 70% villaa

Menekki: 101g

Puikot: 5,0 mm Knit Pro pyöröt

Lanka on aivan ihanan pehmoista, siinä on mukana silkkiä ja huivi laskeutuu hyvin. Kerällä tämä lanka näytti todella hyvältä ja sopivalta materiaalilta Revontuli-huiviin, mutta valmiissa työssä raidat kulkevat kuitenkin vähän liian tiuhaan, mutta kyllä tämä huivi käyttöön pääsee.

Tämä juuri valmistunut huivi on KyJy #10 ja samalla Hullun Huivivuoden huivi HHV38.

Hullusta huivivuodesta ajattelin vielä muutaman sanasen sanoa. Huivivuoden pyöräytti käyntiin Mammutti ja alkuperäisenä tarkoituksena on vuoden aikana tehdä joka viikko uusi huivi eli kaikkiaan 52 huivia! Jokainen osallistuja on toki voinut määritellä oman tavoitteensa ja minä tietenkin suuruudenhulluna otin tavoitteekseni tietenkin huivi/viikko tahdin. Järkee vai ei, siitä viis, huiveja siis syntyy. Se, mitä näille kaikille huiveille sitten tapahtuu, onkin jo toinen juttu. Mutta kun näitä huiveja on vaan niin kiva tehdä!

Huivitteluterveisin Ihalaiska

Kuinka pitkä aika on ikuisuus?

Tässäpä tämmöinen filosofinen kysymys, joka on pohdituttanut niin pieniä ihmisiä kuin suuria filosofejakin kautta aikojen. Ja nyt sitten yksi tavallinen perusinsinööri menee ja määrittelee ikuisuuden, ainakin omalta kohdaltaan.

Mikä teidän mielestänne on ikuisuusprojekti? Onko se kuukauden tai kaksi ispiraatiota odotellut käsityö vai vuosikausia unohtuneena valmistumistaan odotellut neule- tai virkkuutyö? Tässäpä Teille arvon lukijat koko komeudessaan todellinen ikuisuusprojektini, joka kertoo samalla virkkaushistoriastani ja jotain todella oleellista minusta.

Elettiinpä vielä viime vuosituhatta ja en ollut koskaan ennen virkannut koulun käsityötunnilla tehtyä epäonnistunutta patalapuntekelettä kummempaa ja ajattelin sitten opetella tuon virkkauksen jalon taidon. Ensin tein ihan pienen liinan lipaston päälle. Sitten tein vähän isomman pitsiliinan. Näistä suoriuduttani suuruudenhulluuksissani ajattelin aloittaa sitten 'vähän' isomman projektin ja hankin langat sängynpeitteeseen. Sitä teinkin sitten pitkään ja hartaasti... liki 20 vuotta! Peiton virkkasin melkein samantein valmiiksi, mutta ehti syntyä esikoinen, ehti syntyä myös kuopus, mutta tähän päivään mennessä peite ei ole kuitenkaan valmistunut. Langanpäät nimittäin ovat olleet päättelemättä sen 20 vuotta ja täkintekele on kulkenut mukanamme Espoosta Kirkkonummelle, sieltä Düsseldorfiin, takaisin Suomeen ja pääkaupunkiseudulle, josta sitten Kokkolan kautta tänne Oulun eteläiseen seutukuntaan, jossa nykyisin asustelemme. Tämä työ on siis seurannut mukana ja aina vain keskeneräisenä maailmanvalloitusmatkallamme, aina näihin päiviin saakka.

Nyt vihdoin viimein, ne onnettomat langanpäät on päätelty ja peite päätyi lopulta omaan puuhasteluhuoneeseeni.

Peitto on virkattu merseroidusta puuvillasta, en muista langan nimeä saati valmistajaa. Koukkukokoakaan en muista, mutta veikkaisin että koukku on ollut kokoa 1.25, koska semmoinen kokoelmastani löytyy. Peiton strategiset mitat ovat 190cm x 230cm ja painoa tällä on 1570g.

En muista mistä ohjeen olen napannut. Ohjetta en omista kätköistäni etsiskelystä huolimatta ole löytänyt. Kuvio on kauniin herkkää, tässä vähän yksityiskohtaa, jos joku osaisi vaikka vinkin antaa.

Nuo tyynyt ovat muuten Hardanger-kirjontaa ja olen ne omin kätösin tehnyt. Tuon taidon minulle opetti äitini 2000-luvun alussa.

Joskus projektit tuppaavat venymään vähän pitkiksi, joskus tuntuu että jopa ikuisuuteen. Palataanpa sitten otsikon kysymykseen eli kuinka pitkä aika on ikuisuus. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se on 20 vuotta!

Windsbraut Sommerwind

Pääsinpä sitten vihdoin viimein pingottamaan huivia uudella alustallani. Ei se nyt ihan mennyt niin kuin elokuvissa, mutta hyvältä vaikuttaa pienen alkukankeuden jälkeen. On tässä vielä vähän opettelemista. Sen huomasin, että ei ehkä kannata pingottaa paksun maton päällä. Tai ainakin kannattaa katsoa että koko pingotusalusta sopii matolle. Lisäksi tässä alustassa nuo numerot ovat irto-osia, joten maton reunassa olevat numerot vähän hankaloitti hommaa, mutta sujuihan se loppu viimein. Saattaa tämä huivi kyllä olla vähän toispuoleinen, mutta menköön tällä kertaa harjoittelun piikkiin.

Tästä huivista tuli mielestäni ihana ja se on tosi kepoinen. Lanka kun on Dropsin uutukaista pitsilankaa, niin ilmavahan tästä sitten tuli. Kuvauskeli ulkona oli sen verran kostea, notta en viitsinyt heti lähteä huivia ulos sotkemaan, joten kuvat eivät tee tällä kertaa oikeutta tälle huiville.

Malli: Windsbraut Sommerwind (Ravelry)
Lanka: Drops Lace
Menekki: 50g
Puikot: 4,0 mm Knit Pro pyöröt

Tässäpä vielä vähän yksityiskohtia

Tämä huivi on KyJy#12 ja samalla se kuuluu myös Hulluun huivivuoteeni ja on järjestyksessään nro 37.

Ollaan me tehty myös vähän pihahommia.

Emmi nääs keksi vähän myllätä kukkapenkkiä. Kuono on mullassa samoin sekä etu- että takatassut. On rontti vähän nolon näköinen, kun tiesi, että on tullut tehtyä semmoista hommaa, mihin lupaa ei ole. No, koira pääsi pesulle, siinä kastui niin koira kuin emäntäkin. Tulipahan kuurattua samalla myös pesuhuone!

Kävinpä vähän ostoksilla!

Minut tuntien moni saattaa kuvitella, että nyt se hamsteri on taas hakenut alennusmyynnistä kassikaupalla lankaa, mutta ehei ... Mitä siis tekee tavallinen naisihminen, joka haluaa vähän shoppailla? Menee kai vaatekauppaan tai sisustuspuotiin, mutta minäpä suuntasin askeleeni Biltemaan ja ostin sen ruutuhyppyjutskan, tässäpä tämä kompaktissa säilytyspaketissaan

Asiaan vihkiytyneethän tietävätkin, että tämä on mitä mainioin pingotusalusta, kokoa ja muotoa voi säätää tarpeen mukaan

Ja eikä maksanut paljon, tästä jouduin pulittamaan vain 7,50€, kun tavalliset jumppa-alustat ja retkipatjat maksavat jo yksin kappalein saman verran tai jopa enemmän. Ja se yksihän ei edes riitä tähän tarkoitukseen. Nyt sitten into piukalla huivia tikuttelemaan, jotta pääsen testaamaan tämän uutuuden! Yksi huivi alkaakin olemaan loppusuoralla, jospa jo illalla pääsisi pingottamaan!

Niin ja kaikki KyJy-työt olen jo onnekseni saanut aloitettua, vaikka alunperin epäilin, josko siinä lainkaan onnistun, kun projekti meni niin pahasti Kyhäilyjen kanssa päällekkäin. Enää ei siis puutu kuin näiden Kyjyjen loppuunsaattaminen, joka ei kohdallani ihan pikku juttu sitten olekaan. Koskapa onnistuin aloittamaan kaikki työt annetussa ajassa, niin lupasin itselleni Bonuksen, mutta sen paljastan vasta jouluna!

Sain tunnustusta

Tullapa tupsahti tunnustus, se tuli tällä kertaa kahdelta suunnalta, Milukalta ja Piikulta, nöyränä otan tunnustuksen vastaan ja samalla kiitän heitä, kuten myös kaikkia muitakin lukijoitani. Kiitoksia kaikista ihanista kommenteistanne, joita olette jättäneet. Ilahdun aina, kun saan palautetta. Lisäksi ihmettelen, miten nopeasti blogini lukijamäärä on kasvanut, tervetuloa myös te uudet lukijat. Kiitokset siis kuuluvat Teille arvoisat lukijani. Ja tässäpä sitten tämä makea tunnustus

Tässä tunnustuksessa pitää vastata kolmeen kysymykseen:

Lempiväri: Melkein kaikki värit käy kuten eri sävyn punaiset ja ruskeat, tykkään myös mustasta, mutta keltaista en siedä.

Lempiruoka: Olen melkein kaikkiruokainen, viimeksi jäi mieleen isän savustama kala, joka vei kielen mennessään, varsiselleriä taas en siedä.

Minne haluaisin matkustaa: Reissaan työkseni, joten lomalla en sitä erityisesti halua tehdä. Suomen olen reissannut ristiin rastiin, samoin Euroopan. Kerran elämässäni haluan kuitenkin käydä oikein kaukana ja kohteeksi olen valinnut Australian. Ajankohdankin olemme perheen kesken jo päättäneet. Esitänkin tässä samalla kutsun, kaikki jotka haluavat viettää kanssani 50-vuotispäiviäni, niin tervetuloa Sydneyn oopperatalolle 1.1.2018. Järjestän myös ilotulituksen :-) 

Tunnustus pitää jakaa seuraaville, mutta koska olen huono valitsemaan niin monien hyvien blogien joukosta, jotta tunnustuksen saa napata mukaansa tästä, ken haluaa.

Mitään valmista käsityörintamalla ei tällä kertaa ole, sillä aika on mennyt aloituksia tehdessä ;-) Enää puuttuu yksi KyJy-aloitus ja sekin on jo ajatusta pidemmällä eli ns. ruutuvihkovaiheessa, joten eiköhän senkin kohtapuoliin puikolle jouda.

 

Lisää KyJy-aloituksia...

Kun menin osallsitumaan tuohon KyJy-projektiin, niin eihän se auta kun laittaa uutta tulemaan. Ensimmäiset 14 työnaloitusta olen jo raportoinutkin. Ne löytyvät täältä.  Nyt olen sitten vain aloitellut ja kaikki aloitukset ovat huiveja.

KyJy #15 Firebierd Shawl mustasta TeeTee Elegantista. Tämä ei ole mikään talvi-iltojen tikutteluneule, vaan tämä pitää yrittää tehdä valmiiksi vielä kun luonnonvaloa riittää.

KyJy #16 on Dane Shawl rumanruskeasta :D Malabrigo Lacesta

KyJy #17 Leaves Dancing Dropsin Lacesta, ohje löytyi vain saksaksi. No onneksi osaan neuloa sekä englanniksi että saksaksi!

KyJy #18 Percy Shawl Manos Lacesta, tämä on siitä metka ohje, että tässä lueskellaan kaaviota myös nurjalla puolella. Antaa vähän lisää haastetta ...

KyJy #19 Villimarjatar Utunan pitsilangasta, ja kas tämähän on suorakaidehuivi ja on vähän edistynytkin sitten kuvanottamisen jälkeen.

KyJy #20 Revontuli aidosta vironvillasta ja värisävyt suoraan Trio-jäätelöstä :D

KyJy #21 Gail aka Nightsong Lana Grossan Meilenweit Solo Tonosta

Tässäpä nämä huivialoitukseni ja loput 3 aloitusta onkin sitten jotain muuta kuin huiveja.


edit* näppäilyvirhe ja tämä lipsahti vähän ennen aikojaan näkyville.