HHV18 Citron

Se on kumma juttu, tämä langan oma tahto. En tiedä tapahtuuko muille vastaavaa, mutta tämä oli jo toinen kerta peräkkäin, kun minulle kävi näin. Minulla oli vyyhti Susulta hankkimaani ihanaa oranssia Puffa-lankaa, josta ajattelin tehdä Sirppi-huivin. Vyyhdin kerittyäni se näytti kooltaan ja väriltään lähinnä appelsiinilta. Kerä vei ajatukset taas ihan toiseen sitrushedelmään eli sitruunaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tämä lanka päätti tekeytyä oman mielensä mukaan, yllätys yllätys, Citron-huiviksi.

Malli: Citron

Lanka: Käsinvärjätty Mofair-Sukka-Puffa, Josefiina (semisolid)

Koostumus: 75%villa, 20% bambu, 5% mohair

Menekki: 100g + vähän Sandnesgarnin Mini Palettia

Puikot: 5,0 mm Knit Pro pyöröt

Malli oli helppo ja ehkä vähän tylsäkin. Pelkkää sileää ja runsaasti lisäyksiä ja kavennuksia. Kaikkien lisäysten jälkeen silmukoita oli viimeisillä kerroksilla tuskastuttavan paljon eli 540! Lanka alkoi osoittamaan loppumisen merkkejä ennen aikojaan, joten jätin reunuksesta muutaman kerroksen kutomatta ja päättelin silmukat. Reunus jäi sitten vähän turhankin lyhyeksi. Silmukoita päätellessäni kävi sitten vielä vanhanaikaisesti, lanka nimittäin loppui kesken.

Päättelemättä jäi vaivaiset 27 silmukkaa. Tovin fundeerasin, mitä tekisin. Puranko päättelykerroksen ja edellisen kerroksen eli yli 1000 silmukkaa. Kellokin oli melkein 11 illalla ja nukkumaan pitäisi päästä. Laiska kun olen, kurkkasin jämälankakoriin (pyykkikori olohuoneen nurkassa) ja mikä riemu! Melkein päällimmäisenä oli tekemästäni Tulppaani-huivista jäänyt nöttönen. Lanka oli sopivan väristä ja paksuista tähän työhön ja niin sain homman kunnialliseen päätökseen. Kostutus, huivi kevyeen pingotukseen ja nukkumaan.

Aamulla näytti tältä, eikä tästä mielestäni äkkiseltään edes huomaa, että päättelyssä on käytetty muutama sentti eri lankaa.

No se appelsiinista, eikun sitruunasta ... Tekemäni Minttumaarin, (myös lanka jolla oli oma tahto) vein eilen kummitädilleni. Palkaksi sain muhkean hirvipaistin! (KIITOS!) Jos kutomisella saa perheelleen ruuan pöytään, tässähän voi kohta lopettaa palkkatyön :)

Ja sitten ikävämpiä uutisia... ei, älkää suotta huolestuko, mitään vakavavampaa ei ole sattunut, vaan suklaanruskea tunikani on sitten entinen. Langan ohje sallii hienopesun 30 asteessa ja olen sitä tunikaa koneessa muutaman kerran pessytkin ilman ongelmia. Tällä kertaa koneesta kuitenkin tuli pieni huopunut mytty. Sopii lapselle, muttei kenellekään täysikasvuiselle. Ensin epäilin itseäni, sitten väärää pesuohjelmaa ja sitten pesukonetta ja vaikka mitä salaperäisiä kutistajia, mutta en ole keksinyt selitystä tapahtuneelle. Tunika kun oli pesussa 2 muun kaverinsa kanssa ja niille neuleille ei käynyt kuinkaan. Salaperäinen kutistaja tuntuu olevan todennäköisin vaihtoehto, sillä jotkin vaatteeni ovat jostain kumman syystä kutistuneet omia aikojaan :) Tämän tunikan kohtalo on kuitenkin mysteeri ja ennenkaikkea suuri harmituksen paikka.